Muistathan... että Caran blogi löytyy myös bloglovin.com ista!
Tiedän nyt, miltä spanielikatse näyttää. Se näyttää halulta saada kielen palanen siitä lattialta, halulta saada ruokaa ja halulta saada leikkiä... Se on suloinen katse se!
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
maanantai 12. lokakuuta 2009
Niitä ja näitä
Mukavaa syksyä!
Taas joudun pahoittelemaan, etten ole kirjoitellut pitkään aikaan. Jotenkin se on aina vain unohtunut...
Carallekin on tapahtunut paljon. Ensimmäisenä tulee mieleen tämä:
Eli karvat vietiin possulta parisen viikkoa sitten. Operaation hoiti trimmaaja-Teija Lauttasaaressa. Hännänpäähän jätettiin taas tupsu-äidin toivomuksesta. Äiti toivoi myös, että sille olisi jätetty korviin pitkä karva. Eihän se nyt käy päinsä!
Seuraavaksi tulee mieleen agilityn jatkoryhmä. Aloitimme siis agility ykkösluokkaan-kurssin ja kivaa on ollut. Paitsi se, että mulla on mieletön kiire joka paikaan ko. päivänä mutta se on toisarvoinen asia. Caralla on vieläkin vaikeuksia A-esteen kanssa, ja keinua emme ole vielä edes yrittäneet. Tai siis perimmäinen ongelma on se, ettei Cara halua oikein pysyä poissa A:lta, ja takajalat, ne murheenkryynit, eivät meinaa nousta ollenkaan pinnalle. Cara nimittäin muistaa sen, että A:lla saa paljon herkkuja, ja menee siksi siihen kokoajan. Viimeisimmissäkin treeneissä tapahtui monta kertaa niin, että kun piti mennä hyppy+hyppy & hyppy+hyppy näin:
lähtö
1hyppy
2hyppy
3 hy 4 hy Saiko tuosta mitään selvää?
ppy ppy
k 5 Ja tässä on
e A-este, joka piti mennä vasta keppien jälkeisen pöydän jälkeen,
p niin Cara oikaisi tänne jo toisen hypyn jälkeen!
i
t
Tätä ongelmaa oli vähän hankala ratkaista, koska Carasta tulee kuuro juuri sillä hetkellä, kun hän päättää lähteä omille teilleen. Toinen ongelma on se, että kun sitten mennään sinne A:lle, niin Cara laittaa etujalat niin ylös kun vain venyy, ja yrittää hamuilla nameja. Tsädäm, kun targetti otetaan käyttöön niin hapuroiden Cara lähtee kiipeämään estettä. Ja kärjestä sitten äkkiä alas!
Puomilla ongelma on se, että kun Cara on vihdoin oppinut kiihdyttämään vauhtia, niin siitä tulee laukka-askelia ja välillä se loikkaa kontaktipinnalta alas. Tässä ei taas toteudu 2on-2off periaate joten pitää vain saada vauhti hiljentymään alasmenoramppia kohden.
Ja Carastahan on tullut ihan mahdoton sänky-syli-sohvakoira! Sillä taitaa olla kylmä, mistä johtuen se hyppii luvatta lämpimään sänkyyn ja poikkeuksellisesti suostuu nukkumaan sylissä. Pää on tietenkin aina mahan alla piilossa.
Cara on kova syömään, sille maistuu ihan kaikki. Pääruokanaan se syö kaksi kertaa päivässä Nutro Choicen turvotettua ruokaa jauhelihan ja piimän kanssa. Turvotettuna siksi, että se on ravitsevampaa ja se saa nestettä siitä. Aina välillä unohdamme laittaa ruoan turpoamaan, joten silloin ruoka menee kuivana.
Cara rakastaa metsässä hyppimistä, palloja, Nöpöä ja keppejä. Se tekee mahtavia pupunloikkia etsiessään keppiä. Palloista sillä on hyvä muisti, sillä se osaa ruinata takan päälle rauhoitteeksi heitettyjä tennispalloa. Nöpö on Caran paras ja hiljaisin kaveri. Nöpön kanssa sille tulee parhaat leikit, mutta nämä rajut painimiset laihduttavat tätä rotikkaa aika lailla. Kyseessähän on tietysti pehmolelu! Se ainoa, joka ei vingu (luojan kiitos), ja se ainoa Caraa isompi (Cara tykkää). On sillä myös muita ihka oikeita koirakavereita, kuten naapuruston muutamat lagotot ja vesikoirat. Niiden kanssa se tulee parhaiten toimeen.
Kauniita syyspäiviä toivottaa
Eve ja Cara
Taas joudun pahoittelemaan, etten ole kirjoitellut pitkään aikaan. Jotenkin se on aina vain unohtunut...
Carallekin on tapahtunut paljon. Ensimmäisenä tulee mieleen tämä:
Eli karvat vietiin possulta parisen viikkoa sitten. Operaation hoiti trimmaaja-Teija Lauttasaaressa. Hännänpäähän jätettiin taas tupsu-äidin toivomuksesta. Äiti toivoi myös, että sille olisi jätetty korviin pitkä karva. Eihän se nyt käy päinsä!
Seuraavaksi tulee mieleen agilityn jatkoryhmä. Aloitimme siis agility ykkösluokkaan-kurssin ja kivaa on ollut. Paitsi se, että mulla on mieletön kiire joka paikaan ko. päivänä mutta se on toisarvoinen asia. Caralla on vieläkin vaikeuksia A-esteen kanssa, ja keinua emme ole vielä edes yrittäneet. Tai siis perimmäinen ongelma on se, ettei Cara halua oikein pysyä poissa A:lta, ja takajalat, ne murheenkryynit, eivät meinaa nousta ollenkaan pinnalle. Cara nimittäin muistaa sen, että A:lla saa paljon herkkuja, ja menee siksi siihen kokoajan. Viimeisimmissäkin treeneissä tapahtui monta kertaa niin, että kun piti mennä hyppy+hyppy & hyppy+hyppy näin:
lähtö
1hyppy
2hyppy
3 hy 4 hy Saiko tuosta mitään selvää?
ppy ppy
k 5 Ja tässä on
e A-este, joka piti mennä vasta keppien jälkeisen pöydän jälkeen,
p niin Cara oikaisi tänne jo toisen hypyn jälkeen!
i
t
Tätä ongelmaa oli vähän hankala ratkaista, koska Carasta tulee kuuro juuri sillä hetkellä, kun hän päättää lähteä omille teilleen. Toinen ongelma on se, että kun sitten mennään sinne A:lle, niin Cara laittaa etujalat niin ylös kun vain venyy, ja yrittää hamuilla nameja. Tsädäm, kun targetti otetaan käyttöön niin hapuroiden Cara lähtee kiipeämään estettä. Ja kärjestä sitten äkkiä alas!
Puomilla ongelma on se, että kun Cara on vihdoin oppinut kiihdyttämään vauhtia, niin siitä tulee laukka-askelia ja välillä se loikkaa kontaktipinnalta alas. Tässä ei taas toteudu 2on-2off periaate joten pitää vain saada vauhti hiljentymään alasmenoramppia kohden.
Ja Carastahan on tullut ihan mahdoton sänky-syli-sohvakoira! Sillä taitaa olla kylmä, mistä johtuen se hyppii luvatta lämpimään sänkyyn ja poikkeuksellisesti suostuu nukkumaan sylissä. Pää on tietenkin aina mahan alla piilossa.
Cara on kova syömään, sille maistuu ihan kaikki. Pääruokanaan se syö kaksi kertaa päivässä Nutro Choicen turvotettua ruokaa jauhelihan ja piimän kanssa. Turvotettuna siksi, että se on ravitsevampaa ja se saa nestettä siitä. Aina välillä unohdamme laittaa ruoan turpoamaan, joten silloin ruoka menee kuivana.
Cara rakastaa metsässä hyppimistä, palloja, Nöpöä ja keppejä. Se tekee mahtavia pupunloikkia etsiessään keppiä. Palloista sillä on hyvä muisti, sillä se osaa ruinata takan päälle rauhoitteeksi heitettyjä tennispalloa. Nöpö on Caran paras ja hiljaisin kaveri. Nöpön kanssa sille tulee parhaat leikit, mutta nämä rajut painimiset laihduttavat tätä rotikkaa aika lailla. Kyseessähän on tietysti pehmolelu! Se ainoa, joka ei vingu (luojan kiitos), ja se ainoa Caraa isompi (Cara tykkää). On sillä myös muita ihka oikeita koirakavereita, kuten naapuruston muutamat lagotot ja vesikoirat. Niiden kanssa se tulee parhaiten toimeen.
Kauniita syyspäiviä toivottaa
Eve ja Cara
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)