I like it

Heippa!

Ihan ensin mun täytyy sanoa, että oon äidiltä salaa tietsikalla, ja sitten että katsokaas, miten hieno tyttö musta on tullut! Viikonloppuna oli mökillä näin kiva ilma ja sen uintipaikan päällä pystyi juosta, pissata, kakata ja leikkiä! Vähän tassut lipsui ja kylmettyi mutta ei se mitään jos saa vain jahdata pulkkaa!





Ajattelin tässä vähän kertoa mun kivoista syömisjutuista ja antaa herkullisia vinkkejä muillekin pohjattoman vatsan omaaville koirille...

No, tässä mä poseeraan yhden maistiaisherkun kanssa. Äiskä tilasi tän mulle ihan ilmaiseksi netistä osoitteesta http://www.bf-welldone.com/ . Toimitusaika oli sellaiset puolitoista kuukautta, sikäli mikäli vatsansisäinen kelloni ei valehtele (aika luotettava se on...). Äiti antoi mulle heti sellaisen maistiaisbiitin siitä ja mä sanoin NAM ja tein KAIKKI mun temput!
Äiti sanoi että sitä oli helppo paloitella, ja äiti on aina oikeessa ruokaan liittyvissä asioissa. Tai ei sittenkään, jauhelihaa pitäisi olla 1 ½ lusikallista lisää. Äiti osti tätä mulle jopa lisää 2 pötkylää! Tää maistui ihan härältä...

No, tässä pieni tyylinäyte kulmakunnan muodikkaimmasta koirasta... eli musta.

Iltasella puen päälle huomioliivin, nimiplakaatilla varustetut valjaat ja ihmisten otsalampun eli koiran kaulalampun. Hihnassakin on heijastimia! Mä oon kuullut, että heijastin saa sinut loistamaan, ja pitihän sellainen muotivillitys saada! Mun poikaystävä, eli Rasselikin on kehunut näitä. Tarmo ei sit oo enää mun poikaystävä. Se ei oo enää pyytäny mua treffeille... Huoh.




Nyt mä saan joulukuun herkkuhetken, eli joulukalenterin. Siellä on sisällä koiransuklaata, ja mä saan ihan ite ottaa sen sieltä! Tosin siinä on sellainen muovi välissä, mutta äiti ottaa sen pois, ja avaa luukun koska mä en kuulemma osaa lukea. Tää on aika herkullista. Äiti osti sen Stockmannilta mulle. Mä en kuulemma osaa lopettaa syömistä, vaan yritän syödä sitä tyhjää luukkua, mutta en mä oikeesti oo niin tyhmä...



















Ylihuomenna on muuten jouluaatto! Meitsi on ollu aika kiltisti ja mä saan ihan saletisti iison pinon lahjoja. Olen toivonut koiran älypeliä (hah, helppo nakki), ruokaa ja rakkautta. Toivon, että saisin ne kaikki. Kolminkertaisena, paitsi rakkauden rajattomana. Ja ruoan myös...

Hyvää Joulua kaikki mun koirakaverit!

Cartsa

spanielikatse

Muistathan... että Caran blogi löytyy myös bloglovin.com ista!

Tiedän nyt, miltä spanielikatse näyttää. Se näyttää halulta saada kielen palanen siitä lattialta, halulta saada ruokaa ja halulta saada leikkiä... Se on suloinen katse se!

Niitä ja näitä

Mukavaa syksyä!

Taas joudun pahoittelemaan, etten ole kirjoitellut pitkään aikaan. Jotenkin se on aina vain unohtunut...

Carallekin on tapahtunut paljon. Ensimmäisenä tulee mieleen tämä:



Eli karvat vietiin possulta parisen viikkoa sitten. Operaation hoiti trimmaaja-Teija Lauttasaaressa. Hännänpäähän jätettiin taas tupsu-äidin toivomuksesta. Äiti toivoi myös, että sille olisi jätetty korviin pitkä karva. Eihän se nyt käy päinsä!

Seuraavaksi tulee mieleen agilityn jatkoryhmä. Aloitimme siis agility ykkösluokkaan-kurssin ja kivaa on ollut. Paitsi se, että mulla on mieletön kiire joka paikaan ko. päivänä mutta se on toisarvoinen asia. Caralla on vieläkin vaikeuksia A-esteen kanssa, ja keinua emme ole vielä edes yrittäneet. Tai siis perimmäinen ongelma on se, ettei Cara halua oikein pysyä poissa A:lta, ja takajalat, ne murheenkryynit, eivät meinaa nousta ollenkaan pinnalle. Cara nimittäin muistaa sen, että A:lla saa paljon herkkuja, ja menee siksi siihen kokoajan. Viimeisimmissäkin treeneissä tapahtui monta kertaa niin, että kun piti mennä hyppy+hyppy & hyppy+hyppy näin:

lähtö
1hyppy

2hyppy
3 hy 4 hy Saiko tuosta mitään selvää?
ppy ppy


k 5 Ja tässä on
e A-este, joka piti mennä vasta keppien jälkeisen pöydän jälkeen,
p niin Cara oikaisi tänne jo toisen hypyn jälkeen!
i
t


Tätä ongelmaa oli vähän hankala ratkaista, koska Carasta tulee kuuro juuri sillä hetkellä, kun hän päättää lähteä omille teilleen. Toinen ongelma on se, että kun sitten mennään sinne A:lle, niin Cara laittaa etujalat niin ylös kun vain venyy, ja yrittää hamuilla nameja. Tsädäm, kun targetti otetaan käyttöön niin hapuroiden Cara lähtee kiipeämään estettä. Ja kärjestä sitten äkkiä alas!

Puomilla ongelma on se, että kun Cara on vihdoin oppinut kiihdyttämään vauhtia, niin siitä tulee laukka-askelia ja välillä se loikkaa kontaktipinnalta alas. Tässä ei taas toteudu 2on-2off periaate joten pitää vain saada vauhti hiljentymään alasmenoramppia kohden.

Ja Carastahan on tullut ihan mahdoton sänky-syli-sohvakoira! Sillä taitaa olla kylmä, mistä johtuen se hyppii luvatta lämpimään sänkyyn ja poikkeuksellisesti suostuu nukkumaan sylissä. Pää on tietenkin aina mahan alla piilossa.

Cara on kova syömään, sille maistuu ihan kaikki. Pääruokanaan se syö kaksi kertaa päivässä Nutro Choicen turvotettua ruokaa jauhelihan ja piimän kanssa. Turvotettuna siksi, että se on ravitsevampaa ja se saa nestettä siitä. Aina välillä unohdamme laittaa ruoan turpoamaan, joten silloin ruoka menee kuivana.

Cara rakastaa metsässä hyppimistä, palloja, Nöpöä ja keppejä. Se tekee mahtavia pupunloikkia etsiessään keppiä. Palloista sillä on hyvä muisti, sillä se osaa ruinata takan päälle rauhoitteeksi heitettyjä tennispalloa. Nöpö on Caran paras ja hiljaisin kaveri. Nöpön kanssa sille tulee parhaat leikit, mutta nämä rajut painimiset laihduttavat tätä rotikkaa aika lailla. Kyseessähän on tietysti pehmolelu! Se ainoa, joka ei vingu (luojan kiitos), ja se ainoa Caraa isompi (Cara tykkää). On sillä myös muita ihka oikeita koirakavereita, kuten naapuruston muutamat lagotot ja vesikoirat. Niiden kanssa se tulee parhaiten toimeen.

Kauniita syyspäiviä toivottaa

Eve ja Cara

Hymyilevä hihna

Moimoimoimoi!

Kesä on kulunut hirveän äkkiä ja lomaakin on vain noin viikko jäljellä. En ole oikein muistanut kirjoittaa, anteeksi siitä mutta nyt ryhdistäydyin!

23.-26.6. Oli siis Kennelliiton nuorisojaoston GouHau09-leiri Nurmeksessa, jonne minä ja Cara päästiin onnekkaasti osallistumaan. Leiri pidettiin Leirikeskus Hyvärilässä (oikein mukava paikka). Ensin jaettiin mökit ja pääsin samaan mökkiin kahden 11-vuotiaan Lylystä kotoisin olevan tytön, Katskun ja Viivin kanssa. Koirana Katskulla oli Remu-cairni. Tutustumistilaisuuden ajaksi koirat jätettiin häkkeihin.
Teimme 6 hengen ryhmässä lipun ja huivin , ja heimomme nimeksemme tuli Millan karvatassut ohjuksemme mukaan. Sitten oli ensimmäinen koulutus ja Viivi valitsi lainakoirakseen ihanan Brandy-englanninspringerin. Koulutuslajeina oli temppukoulu, junior handler, toko ja agility. Leirillä oli 74 nuorta ja reilut 10 ohjusta.

Kaikki koulutukset menivät hyvin, ja Cara oli kivan rauhallinen kaikkia kohtaan. Leirillä oli myös paljon koiratonta ohjelmaa, mm. luentoja ja ohjuksenetsintää. Siellä oli PediGrilli, josta sai hakea koiralle Pedigreen ruokaa. Minä hain Caralle aina välillä purkkimuonaa, joka oli Caran mielestä tosi hyvää. Öisin Cara nukkui sängyssäni ja pöydän alla. Lenkit eivät voineet rajatulla alueella olla kovin pitkiä, mutta tarpeeksi pitkiä tarpeiden tekemiseen. Remu oli vähän vilkkaampi persoona, joten emme voineet oikein pitää ovea auki terassille, sillä jopa Cara hyppäsi välillä jopa tukkeeksi laitetun penkin yli!

Viimeisenä päivänä oli match show, ja ilmoitin Caran luokkaan "Hurmaavin vesipeto", luonnollisesti. Tuomarina oli meitä iltaohjelmassa viihdyttäneet Kyllikki ja Kullervo Kurjala. Luokassa piti kertoa, miksi koirani olisi hurmaavin vesipeto. No, tietenkin koska se on vesikoira ja sillä on räpylät! Se myös tykkää järvistä, lammikoista, ämpäreistä ja vesikupeista, kerroin. No, Cara sijoittui kolmanneksi:) Voitimme 3 kg Pedigreen ruokaa.

Lopuksi siivosimme mökit ja veimme koirat häkkeineen ulos teltta-alueelle odottamaan tavaroidemme luo. Sitten oli loppuseremonia, jossa saimme kunniakirjat ja Pedigree ja M&m tuotekassit. Sen jälkeen jaettiin vielä eniten tarroja Puuhapasseihin keränneiden palkinnot, ja taas tuli tuotekassi minulle. Nyt meillä on aika paljon purkkiruokaa, Rodeo-sticksejä ja Denta-sticksejä sekä 1,5 kg Skittles-hedelmärakeita... Tai niitä rakeita ei enää ole kovin paljon ;)

Kesä kului mukavasti mökillä marjastaessa, uidessa ja vahtiessa. Cara on kuulkaas hyvä vahtikoira!

Eilen olimme ihan extemporesti rally-tokossa Konalassa Lilyn koirakoulussa. Cara oli vähän laiskanpuoleinen, mutta siis joo, se meni ihan hyvin. Tiinan piti toisaalta kokoajan muistuttaa hihnan löysänä pitämisestä, niin että se " hymyilee". Aloin tänään jo soveltaa sitä lenkillä: ei pakotteita vaan äänimerkkejä: PRRPT! Huomionhaku onnistui hyvin eilisillä makaroneilla :)

Tiesittekö, että menen Caran kanssa Heinolan koiranäyttelyyn kilpailemaan junior handlerissa? Nyt tiedätte =)

Hellurei, me lähdemme nyt Pihlan ja Mollyn kanssa lenkille ( he muuttavat viikon kuluttua Espanjaan )= ).

Eve ja Cara

Leikkaus ja Gouhau

Moikka ja ihanaa kesää!

En ole kirjoittanut vähään aikaan, enkä aio sanoa "on ollut muuta tekemistä", koska ei ole ollut, vaan aion sanoa ettei huvittanut! No hups, miten nyt noin? En tiedä. Nyt kuitenkin kirjoitan!

Otsikosta voi päätellä jotain: Cara oli 1.6. sterilointileikkauksessa Mäntsälän eläinlääkäriasemalla. Aamulla tytskälle ei annettu ruokaa ja siellä asemalla se oli ihan peloissaan. No, vähän alkoi sätkyttää kun nukutuslääke annettiin ja viiden minuutin sisällä hän vaipui uneen. Toisesta etutassusta ajettiin muutaman sentin alalta melkein kaikki karvat tippaa varten ja maha ajettiin kaljuksi. Parin tunnin mittainen leikkaus meni hyvin, ja kun haettiin neitiä, se nukkui häkissä lämpöpeitto päällä, tötterö kaulassa ja side tippahaavan kohdalla. Caraa nukutti vielä 20 minuuttia herätteen jälkeen ja askeleet olivat epävarmoja. Haava oli liimattu kiinni, joten tikkejä ei ollut. Kotona Cara meni heti nukkumaan, eikä syönyt, juonut tai pisunut kun vasta seuraavana päivänä. Suoraan kupista se joi vasta viikon kuluttua.

Paraneminen on sujunut tosi hienosti, ja Cara on ihan oma itsensä - onneksi! Se on tosi reipas ja välillä sille pitää muistuttaa, että hei- sä oot vielä potilas! Toisaalta ruokahalu on kasvanut aikamoisesti :) Kauluri oli päässä 10 päivää.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla me mennään Caran kanssa Nurmekseen koiraleirille, jota varten se piti totuttaa häkkiin. Saimme suuren metallihäkin lainaksi ja totuttaminen alkoi uunituoreen luun heittämisellä häkkiin, josta Cara se pikku empimisen jälkeen sen haki. Tämä toistettiin ehkä 10 kertaa, ja tein myös läppäysharkkoja. Sitten se suljettiin häkkiin ja se on YÄK! Saa nähdä miten se sujuu leirillä...

Tänään yritin opettaa Caralle peruuttamista, mutta eihän siitä mitään tullut kun Cara vain tuijotti namia ja yritti saada sitä. Se taisi ajatella vain ja ainoastaan Elovena-muron rousketta suussa(uudet lempparit). Kaikki vanhat taidot ovat sentään tallella!

Mukavaa juhannusta kaikille !

T. Eve ja Cara

Viimeinen agility

Tänään oli meidän agilityn alkeiskurssin 19. ja viimeinen kerta.

Pihlan Molly tuli samalle tunnille korvailemaan ja Caraa himotti ihan hirveästi mennä leikkimään Mollyn kanssa. Samalla se oli vähän kuuro ja laiska ja vähän möksmöks (tiedä miksi, ehkä ruoassa oli jotain vikaa...). No, aloitimme harjoittelun ja Cara oli aika haluton tekemään mitään ja jumitti yhdellä aidalla tosi paljon. Ehkä ei vain juuri silloin kiinnostanut hypätä... Oli myös tosi kivaa karata aina jonkun toisen koiran luo tai jäädä seisomaan keskelle kenttää. Siis tosi kivaa...
Cara muuten menee taas puomin, jihuu!

Sitten alettiin mennä rataa,jossa oli 10 estettä ja se meni näin:

1. Lattialla olevan renkaan sisään istumaan
2. 12 keppiä
3. Sininen putki
4. Aita - aita
5. Punainen putki
6. Aita - aita
7. Sininen putki
8. Puomi
9. Punainen putki

Ensimmäisellä kierroksella Cara ei oikein jaksanut juosta ja jumitti... jumitti... jumitti jne. Aika oli 113 sekuntia, hui kauhistus... Muilla meni oikein kivasti ja oli mukava huomata kuinka jokaisella koirakolla on oma, uniikki tyyli agitoida.
Toinen kierros olikin jo reippaampi, koska me saatiin hyvät vinkit: valjaat pois ja vähän riehumista peliin. Pallon vilautuksen jälkeen Cara meni renkaaseen istumaan ja mä asetuin lähtövalmiuteen kepeillä kielenpala kädessä. Kepit meni suht nopeasti ja putki samoin. Loput radasta meni ihan viuhvauhjee! (Lue: tosi nopeasti) ja aika oli 39 sekuntia! Pikkuinen parannus edelliskierrokseen...

Lopputunniksi vaihdoin koiria Pihlan kanssa. Molly(seropi), possu työskenteli innokkaasti mutta Cara... Voi pikkuinen Cara! Se vain veti mun perään eikä ollut lainkaan yhteistyöhaluinen. (Sori, Pihla, Caraa ei oo helppo lahjoa kielenpaloilla :D) No, keskityin Mollyyn ja huomasin miten erilaista oli mennä ison ja nopean koiran kanssa. Hyvin opettavaista, suosittelen!

Kiitos paljon Tiina-ohjaajalle, suosittelen myöskin kaikille koirakavereilleni Lily'sin kursseja, ihan mahtavia, ja kiitokset myös kivoille kurssikavereille!

Terveisin

Eve ja Cara

Lappi valloitettu!

Terveisiä Ylläkseltä!

Eilen näimme Kuukkeli-lehdessä ilmoituksen Konijänkän kotieläinpihan pääsiäis-match show'sta. Ilmoittauduimme mukaan ja aloin jännittää Caran suoriutumista: pelkäisikö se tuomaria tai jäisikö ihan sijoituksetta.

Tänään lähdimme ajelemaan mökin lähelle kotieläinpihalle, ilmoittauduimme ja menimme alueelle. Cara vähän tsiigaili laamoja, hevosia ja sikoja. ( Hevoset on jees, possut on plääh ja laamat on häh?! ) Koiria oli 35 ja me olimme numerolla 13. Yhtäkään toista espanjanvesikoiraa ei näkynyt, mutta pohjoisen koiria (huskyt, lapinporokoirat, alaskanmalamuutit) oli aika monta.

Ensin oli pennut, joita oli 5 ja niistä voitti suloinen alaskanmalamuutti. Pian tuli meidän vuoro ja me olimme yhden kovasti haukkuvan "pohjoisen koiran" kanssa kuraisessa kehässä. Juoksimme pari kierrosta ja kun pysähdyimme tuomarin eteen, Cara lirautti pikku pisut. (Ramppikuumettako?)

Tarkastus sujui hyvin ja sitten laitoimme koirat seisomaan. Mitäh! Meille annettiin sininen!

Kaikkien koirien esiinnyttyä oli ensin kaikkien punaisen saaneiden voittajan valinta ja niistä voitti jonkinmoinen pystykorva.

Sitten kaikki siniset meni kehään ja juoksimme pari kierrosta.

Tuomarin jaettua kolmos-, ja kakkospalkinnot olin jo ihan masentunut. Ei meitä onnistanut, ajattelin, mutta mitä ihmettä! Ykkösruusuke ja palkinnot ojennettiin minulle! Jee!

Sen jälkeen oli ykkösten vuoro eli Best in Show. Juostuamme kehän tuomari mietti hetken ja antoi meille BEST IN SHOW'N!! Cara on Best in Show!

Palkintona oli hieno ruusuke ja iso säkki koiranruokaa. Kuulemma ensi viikon Kuukkeli-lehdessä on meidän nimi :)

Täytyy kyllä myöntää, että Cara oli tosi hieno. Se seisoi nätisti, käyttäytyi esimerkillisesti ja juoksikin kivasti. Vähän flegusti, näin kuulin mutta silti se oli päivän paras koira. Olihan kyseessä tosiaan vain match show, mutta meille se merkitsi paljon ja aion mennä vielä näyttelyihin.

Jatkamme lomaa Ylläksellä mukavissa merkeissä ja harmittelen kyllä, että agility jäi välistä, mutta tämä oli sen arvoista.

Agilitystä sen verran, että kun aloitimme viime viikolla keinutreenit, Cara meni sen aluksi hyvin tajuamatta mikä se on, mutta sitten siitä tulikin tosi pelottava. Huoh O_o

BIS-terveisin

Eve ja Cara

Miksi ihmeessä sinä istut kukkalaatikossa?

Heippa taas!

Kevät on tullut ja pian on taas aika trimmata Cara. Turkki on nyt jo tosi pitkä, ja takkuja alkaa muodostua sinne tänne. Minä haluaisin selvittää ne mutta Cara ei. Todellakaan. Eikä myöskään kynsienleikkuu ole hännän heiluttamisen arvoista. Heti kun Cara näkee, että kaivan kynsisakset esiin ja alan houkuttelemaan neitiä kylppäriin, se tajuaa ottaa jalat alleen ja paeta. *huokaus*. No, kyllä minä sen aina jostain esiin kaivan...

Nyt voisin selittää tuon otsikon taustat. Eilen päästin Caran pikkuiselle takapihallemme vähän jaloittelemaan ja se meni haistelemaan ihan normaalisti kukkapenkkiä ja puuta ja aitaa. Parin minuutin kuluttua huomasin sen istuvan n. metrin korkuisessa kukkalaatikossa. Tyttö vain heilutteli häntäänsä ja tuli alas moikkaamaan - ja meni takaisin! Pikku-apina!

Agility sujuu kivasti. Lily'sin omistajanvaihdoksen myötä suurin osa kalusteista on vaihdettu, ja puomi menee jo mainiosti. A-este on vieläkin vaihdossa, mutta huomenna aloitetaan keinulautatreenit ja toivottavasti se menee kommelluksitta. Taidon kasvaessa yritän kehittää vauhtia ja tennispallo onkin siinä hyvä apuri. Mutta ennen valon nopeutta me hoidetaan A-este ja keinu siedettävään kuntoon ja sitten kiitämään!

Mukavaa keväänjatkoa, kurainen tassunjälki ja hännän heilautus,

Eve ja Cara

Paljon onnea Cara

Jeesjees, nyt tuli meidän tytöllä vuosi purkkiin!

Tämä on ollut mahtavaa. Oikeasti! Täyttynyt unelma, upea koira, uusia kavereita ja harrastuksia!

Ykköset vietettiin kaksi kertaa: mökillä viivi-vuohen kanssa yhteissynttärit ja kotona ihan omat, missä Cara sai lohi-pate-nami-jauheliha-paahtoleipäkakkua ja pari lahjaa.
Viime viikon Cara vietti mökkinaapurilla hoidossa, kun me olimme Itävallassa. Siellä meni hyvin!

Nyt olemme alkaneet käydä agilityssä. Cara tykkää siitä, paitsi se ei uskalla mennä puomia eikä A-estettä. Tosi ärsyttävää, mutta... kyllä se vielä joskus ne tulee! Täytyy vain olla kärsivällinen.

Cara on jäänyt aika pieneksi, sellaiset 33 cm on säkää, joten medi-luokkaan päästään agissa! jes!

Carasta on tullut sänkykoira, vaikka se oli aluksi siltä kielletty. Ketä tästä pitäisi syyttää... ei oikeesti minua!! Tyttö on niin onnellinen kun se pääsee sänkyyn, ja ylpeäkin. Häntä vain heiluu vaikka silmät on kiinni ;)

Nyt voisin laittaa päivitetyn temppulistan:
istu, paikka, maahan, tassu, toinen tassu, läppää, kaada(pulloja), pyöri, pyöri toiseen suuntaan, leiki kuollutta, kieri, seuraa, sivu, oikealle, jalan yli hyppääminen, jalkojen pujottelu...
Onhan se aika hyvä!

Märkä pusu Caralta,

- Eve

P.S. caralla alkoi juoksutkin :)