Heippa taas!
Kevät on tullut ja pian on taas aika trimmata Cara. Turkki on nyt jo tosi pitkä, ja takkuja alkaa muodostua sinne tänne. Minä haluaisin selvittää ne mutta Cara ei. Todellakaan. Eikä myöskään kynsienleikkuu ole hännän heiluttamisen arvoista. Heti kun Cara näkee, että kaivan kynsisakset esiin ja alan houkuttelemaan neitiä kylppäriin, se tajuaa ottaa jalat alleen ja paeta. *huokaus*. No, kyllä minä sen aina jostain esiin kaivan...
Nyt voisin selittää tuon otsikon taustat. Eilen päästin Caran pikkuiselle takapihallemme vähän jaloittelemaan ja se meni haistelemaan ihan normaalisti kukkapenkkiä ja puuta ja aitaa. Parin minuutin kuluttua huomasin sen istuvan n. metrin korkuisessa kukkalaatikossa. Tyttö vain heilutteli häntäänsä ja tuli alas moikkaamaan - ja meni takaisin! Pikku-apina!
Agility sujuu kivasti. Lily'sin omistajanvaihdoksen myötä suurin osa kalusteista on vaihdettu, ja puomi menee jo mainiosti. A-este on vieläkin vaihdossa, mutta huomenna aloitetaan keinulautatreenit ja toivottavasti se menee kommelluksitta. Taidon kasvaessa yritän kehittää vauhtia ja tennispallo onkin siinä hyvä apuri. Mutta ennen valon nopeutta me hoidetaan A-este ja keinu siedettävään kuntoon ja sitten kiitämään!
Mukavaa keväänjatkoa, kurainen tassunjälki ja hännän heilautus,
Eve ja Cara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti