Lappi valloitettu!

Terveisiä Ylläkseltä!

Eilen näimme Kuukkeli-lehdessä ilmoituksen Konijänkän kotieläinpihan pääsiäis-match show'sta. Ilmoittauduimme mukaan ja aloin jännittää Caran suoriutumista: pelkäisikö se tuomaria tai jäisikö ihan sijoituksetta.

Tänään lähdimme ajelemaan mökin lähelle kotieläinpihalle, ilmoittauduimme ja menimme alueelle. Cara vähän tsiigaili laamoja, hevosia ja sikoja. ( Hevoset on jees, possut on plääh ja laamat on häh?! ) Koiria oli 35 ja me olimme numerolla 13. Yhtäkään toista espanjanvesikoiraa ei näkynyt, mutta pohjoisen koiria (huskyt, lapinporokoirat, alaskanmalamuutit) oli aika monta.

Ensin oli pennut, joita oli 5 ja niistä voitti suloinen alaskanmalamuutti. Pian tuli meidän vuoro ja me olimme yhden kovasti haukkuvan "pohjoisen koiran" kanssa kuraisessa kehässä. Juoksimme pari kierrosta ja kun pysähdyimme tuomarin eteen, Cara lirautti pikku pisut. (Ramppikuumettako?)

Tarkastus sujui hyvin ja sitten laitoimme koirat seisomaan. Mitäh! Meille annettiin sininen!

Kaikkien koirien esiinnyttyä oli ensin kaikkien punaisen saaneiden voittajan valinta ja niistä voitti jonkinmoinen pystykorva.

Sitten kaikki siniset meni kehään ja juoksimme pari kierrosta.

Tuomarin jaettua kolmos-, ja kakkospalkinnot olin jo ihan masentunut. Ei meitä onnistanut, ajattelin, mutta mitä ihmettä! Ykkösruusuke ja palkinnot ojennettiin minulle! Jee!

Sen jälkeen oli ykkösten vuoro eli Best in Show. Juostuamme kehän tuomari mietti hetken ja antoi meille BEST IN SHOW'N!! Cara on Best in Show!

Palkintona oli hieno ruusuke ja iso säkki koiranruokaa. Kuulemma ensi viikon Kuukkeli-lehdessä on meidän nimi :)

Täytyy kyllä myöntää, että Cara oli tosi hieno. Se seisoi nätisti, käyttäytyi esimerkillisesti ja juoksikin kivasti. Vähän flegusti, näin kuulin mutta silti se oli päivän paras koira. Olihan kyseessä tosiaan vain match show, mutta meille se merkitsi paljon ja aion mennä vielä näyttelyihin.

Jatkamme lomaa Ylläksellä mukavissa merkeissä ja harmittelen kyllä, että agility jäi välistä, mutta tämä oli sen arvoista.

Agilitystä sen verran, että kun aloitimme viime viikolla keinutreenit, Cara meni sen aluksi hyvin tajuamatta mikä se on, mutta sitten siitä tulikin tosi pelottava. Huoh O_o

BIS-terveisin

Eve ja Cara

Miksi ihmeessä sinä istut kukkalaatikossa?

Heippa taas!

Kevät on tullut ja pian on taas aika trimmata Cara. Turkki on nyt jo tosi pitkä, ja takkuja alkaa muodostua sinne tänne. Minä haluaisin selvittää ne mutta Cara ei. Todellakaan. Eikä myöskään kynsienleikkuu ole hännän heiluttamisen arvoista. Heti kun Cara näkee, että kaivan kynsisakset esiin ja alan houkuttelemaan neitiä kylppäriin, se tajuaa ottaa jalat alleen ja paeta. *huokaus*. No, kyllä minä sen aina jostain esiin kaivan...

Nyt voisin selittää tuon otsikon taustat. Eilen päästin Caran pikkuiselle takapihallemme vähän jaloittelemaan ja se meni haistelemaan ihan normaalisti kukkapenkkiä ja puuta ja aitaa. Parin minuutin kuluttua huomasin sen istuvan n. metrin korkuisessa kukkalaatikossa. Tyttö vain heilutteli häntäänsä ja tuli alas moikkaamaan - ja meni takaisin! Pikku-apina!

Agility sujuu kivasti. Lily'sin omistajanvaihdoksen myötä suurin osa kalusteista on vaihdettu, ja puomi menee jo mainiosti. A-este on vieläkin vaihdossa, mutta huomenna aloitetaan keinulautatreenit ja toivottavasti se menee kommelluksitta. Taidon kasvaessa yritän kehittää vauhtia ja tennispallo onkin siinä hyvä apuri. Mutta ennen valon nopeutta me hoidetaan A-este ja keinu siedettävään kuntoon ja sitten kiitämään!

Mukavaa keväänjatkoa, kurainen tassunjälki ja hännän heilautus,

Eve ja Cara