Lyhytkarvaisen espanjanhiekkavahtikoiran tennispallo ja uinti-innostus
Terve vaan! Olen nyt tullut takaisin mökiltä ja päivittelytahti reipastuu taas :)
Tennispallo nyt vaan on niin ihana. Ihan ykkönen. Tennispalloa ei voita luu eikä keppi, vetolelu tai edes sählypallo. Joo-o, siitä on tullut ihan tennispallofani. Se menee uimaan sen perässä, se juoksee sen takia kuin hullu, se puree ja nuolee ja hautaakin sitä. Yleensä se on se tietty, Penn4, mutta kyllä Wilsonitkin kelpaa. Tosin vähän huonommin.
Cara täytti 5 kuukautta mummin mökillä Pohjanmaalla. Mummi kesti sitä joten kuten, poikaserkut (9, 7,4 v. ja 9 kk) ihastuivat siihen ja siinä oli sitten lenkittäjiä ja rapsuttajia joka suunnasta. Mutta sitten toisen tädin kanssa eivät oikein kemiat kohdanneet ja... No, jätetään se asia sikseen.
Turkki on nyt aivan ihanassa pituudessa, ei lyhyt eikä pitkä, vaan siltä väliltä. Karheampi se on, kun pentukarva leikattiin. Painoa on sellaiset 10/11 kg, säkäkorkeutta 37,9 cm. Hampaita on lähtenyt kohta 20, uusia n. 14.
Siitä on tullut vahtikoira. Ei tahdottu, ei koulutettu tai kannustettu. Siitä vain tuli. Postinjakajat, vieraat ja ovikello, aidan takana kulkevat ihmiset ja kissat, kaikki saavat osakseen vähän murinaa ja "whuff"-haukahduksen.
uinti-innostuksesta sen verran, että vieraissa rannoissa se menee ihan uimaan ja kahlaamaan vapaaehtoisesti, muttei sitten omassa rannassa O_o
Jee, pian päästään kattomaan Novatsua, saa nähdä mitä siitä tulee... Ja tietysti Tarmoa, Caran 6 kk perro-poikaystävää :) Ja keskiviikkona Liliä, sakemannivauvaa!
On se kyllä suloinen kun se nukkuu tuossa ranskalaisen parvekkeen edessä, heräten joka kerta, kun kuulee mielenkiintoisen äänen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti